Työpaikkojen ja työntekijöiden vaihtuvuus Suomessa: Alueellinen näkökulma

Petri Böckerman ()

No 81, Studies from Työn ja talouden tutkimus LABORE, Labour Institute for Economic Research LABORE

Abstract: Tutkimuksen tarkoitus on eritellä alueellista työllisyyttä ja luonnehtia siihen vaikuttavia tekijöitä (työpaikkojen syntymistä ja häviämistä sekä työntekijävirtoja) kattavalla toimipaikkatason aineistolla vuosina 1988–1997. Työmarkkinoiden bruttovirtojen tarkastelu tuottaa arvokasta tietoa työpanoksen sopeuttamisesta toimipaikkatasolla. Aluejakona käytetään maakuntia (NUTS3). Tutkimuksessa käsitellään yksityisen sektorin työmarkkinoita. Työpaikkojen syntymisaste ei ole ollut vuosina 1988–1997 keskimäärin alhaisemmalla tasolla Itä- ja Pohjois-Suomessa verrattuna Etelä-Suomen matalan työttömyyden maakuntiin. Vuosien 1991–1993 voimakasta kasvua maakuntien välisissä työttömyyden alue-eroissa voidaan selittää työpaikkojen häviämisasteen alue-erojen kasvulla. Työpaikkojen häviämisaste saavutti laman aikana korkeimman tasonsa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Vuonna 1991 Kainuun työpaikoista hävisi lähes kolmasosa. Työpaikkojen syntymisasteen alue-erojen laajuus sitä vastoin pieneni 1990-luvun lamassa, koska työpaikkojen syntymisaste supistui suhteellisen tasaisesti kaikissa maakunnissa. Syvässä lamassa tapahtuneessa työpanoksen sopeuttamisessa on eroja maakuntien välillä. Kainuussa työttömyyden kasvua 1990-luvulla selittää sekä työntekijöiden palkkaamisen väheneminen että työntekijöiden irtisanomisten yleistyminen. Uudenmaalla työntekijöiden ulosvirtaus toimipaikoista kasvoi vuosina 1988–1989. Laman aikana irtisano(utu)misasteessa ei ole havaittavissa lainkaan nousua. Uudenmaan työttömyyden kasvua selittääkin yksinomaan rekrytointien väheneminen. Maakun-nan tasapainoisen kehityksen näkökulmasta rekrytointien väheneminen on “hel-pompi” tapa sopeuttaa työpanosta toimipaikkatasolla kuin irtisanomisasteen nousu taantumassa. Syynä tähän on se, että irtisanomiseen liittyy usein riski siitä, että työntekijän kiinnekohta työmarkkinoihin katkeaa pidemmäksi aikaa. Kansantalouden rakennemuutos on kirnuamisasteella tarkastellen erityisen voimakasta Uudellamaalla, jossa on samalla Manner-Suomen alhaisin työttömyysaste. Matalimmillaan kirnuamisaste on puolestaan Kainuussa, jossa on korkein työttömyysaste kaikista Suomen maakunnista. Työpaikka- ja työntekijävirtojen tarkastelu antaakin tukea näkemykselle, jonka mukaan Kainuun korkea työttömyys selittyy riittämättömällä rakennemuutoksella.

Keywords: Työntekijät; työpaikat; työmarkkinat (search for similar items in EconPapers)
Pages: 128 pages
Date: 2001-04-02
References: Add references at CitEc
Citations:

Downloads: (external link)
https://labore.fi/wp-content/uploads/2001/04/Tutkimuksia-81.pdf First version, 2001

Related works:
This item may be available elsewhere in EconPapers: Search for items with the same title.

Export reference: BibTeX RIS (EndNote, ProCite, RefMan) HTML/Text

Persistent link: https://EconPapers.repec.org/RePEc:pst:studie:81

Access Statistics for this paper

More papers in Studies from Työn ja talouden tutkimus LABORE, Labour Institute for Economic Research LABORE Contact information at EDIRC.
Bibliographic data for series maintained by Aila Mustonen ().